Pitäisi tehdä sitä ja tätä. Ehkä huomenna, ajattelen. 
Metsä tuoksuu kielolta.

Pihakeinussa roikkuu kiikarit. Iltaisin istuskellaan kuopuksen kanssa keinussa kiikaroimassa.


"Minä näen voikukan! Minä näen pilven! Minä näen ruohon! Minä näen isin! Minä näen valkovuokon!" (noh, se oli kyllä päärynäpuu...)

Voikukka-aika. Koiran kanssa kävelyllä voikukkapellolla. 
Meidän pihakin on muuttumassa voikukkapelloksi. Tarvittaisiin/haluttaisiin muutama kesälammas.

Sade sai juolavehnän innostumaan. Se aikoo vallata kaiken, kukkapenkit ja kasvimaan. Kasvimaalla olen päättänyt siirtyä kateviljelyyn, tukahduttaa rikkikset. Kukkapenkit pitäisi kai putsata juolavehnästä ja perustaa uudestaan. Kauhea homma.

Mutta pieni päärynäpuu kukkii ihanasti. Sen vieressä pitää nyt istua ja ihailla.

Aamuyöllä heräsin johonkin ja kurkistin ulos. Metsässä kukkui käki. Pikku kissa, yökukkuja sekin, hiippaili puutarhassa.
Päivällä öinen hiippari nukkui makeasti keittiön penkillä, välillä kylkeä kääntäen. Koirakin otti pikku torkut.

Sade tuli, vihdoin. Kosteassa ilmassa leijuu tuomen tuoksua.

Pajut on hienoina. Niistä kuuluu pörinää.
Aurinko vähän lämmittää taas, hanskat lentää kädestä.

Vappu meni menojaan, viimeisetkin ilmapallot poksahtivat. Kylmyys jäi. Mutta tulppaanit ja helmililjat eivät pelkää. 

Himalaiselta tuli haaste näyttää kolme sellaista kuvaa, joita ei ennen ole näyttänyt blogissa ja kertoa niistä jotain. Istuskelin pitkään selaillen vanhoja kuvia ja ihmettelin miten aika onkaan mennyt nopeasti. Tässä kolme kuvaa viime kesältä.


Viime kesänä vanha syreeni kukki runsaammin kuin milloinkaan. Viime kesä oli kuuma ja pikku kissa nukkui päivisin makuuhuoneen vaatekaapissa. Ehkä siellä oli viileää. Ainakin siellä oli turvassa koiralta, joka oli viime kesänä pikku pentu, pikku kissan mielestä pelottava. Viime kesä tuntuu olleen ihan vasta. Mutta ihan pian onkin taas uusi kesä!


Haasteen lähetän eteenpäin Lillinpuistoon ja muutkin, ken vaan haluaa, ottakaa haaste vastaan!