keskiviikko 23. helmikuuta 2011
























Pikku kissa toi lahjan, kuolleen päästäisen. Tavallisesti kissat  jättävät lahjat pihalle tai ulkoportaille, mutta nyt lahja oli tuotu sisälle eteiseen. Ehkä se oli tarkoitettu koiralle. Ainakin koira ilahtui siitä kovasti ja nappasi sen äkkiä suuhun. 


Minä, kiittämätön, lennätän aina päästäislahjat kriikunapuiden taakse pöpelikköön. Ennen hautasin päästäiset, mutta sitten niitä alkoi tulla niin usein. Kriikunapuun taakse tämäkin lahja lensi, kun olin ensin juossut koiran perässä ympäri taloa. Karu loppu, mutta ehkä sillä päästäisellä oli hyvä elämä. 


5 kommenttia:

  1. Meidän kissa on yhden aion kerran pyydystänyt päästäisen, sen jälkeen ei enää koskaan. jostain olen kuullut, että ne maistuvat pahalle? Mutta muita lahjoja meidänkin kissa kyllä tuo. Kun asuimme vielä omakotitalossa, niin silloin varsinkin. Vanha talo, paljon hiiriä.

    Luomupäästäinen, vapaana elänyt :)

    VastaaPoista
  2. Solen, nuo pyydystävät päästäisiä, mutta eivät syö niitä, varmaan ovat pahanmakuisia...hiiret ne syövät, niitä ei melkein koskaan näy, onneksi.

    VastaaPoista
  3. Olet sinä oivallinen kuvaaja!!!=O)
    Tykkään tuostakin otoksesta hurjasti paljon!!
    Mieleeni jäi se mustikkakupponen,joka oli silloin aikoinaan jossakin sivujesi uumenissa~eikös!!!?
    <3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
    Kissa nurkissa hiirivahtina olisi oivallinen ja tarpeellinenkin,mutta eipä taida tulla keltaisen talosen asukiksi ~ei..=O(
    Olen viime kuukausina kovasti ryhtynyt haikailemaan eläintä,jo ihan kuopuksenkin hellittäväksi,mutta allergian pahentumisen pelossa,en taida uskaltaa..miten kauheaa olisi luopua siitä sitten,kun silmät punoittaisivat ja kurkku karheana kähisisi.=O(
    Joka lapsiperheessä pitäisi olla joku karvakuonolainen..
    Olisipa meilläkin!!!

    Minä käyn täällä aina huokailemassa maukuvaisten ja haukkuvaisten perään ja tykkään minä leppoisasta tunnelmastasikin,joka sivuillasi viipyilee.=O)
    Kiitos taasen Leenuskainen!!!

    VastaaPoista
  4. Miten saatkin eläimistä noin upeita kuvia, upea hetki.
    Muistan yhden hevoskuvankin, joka sinulla kerran oli blogissa. Se oli upea.

    VastaaPoista
  5. Katinkainen, kiitos kiitos, mutta miten ihmeessä muistat niin vanhoja kuvia!
    Allergia on tosi kurja juttu :(

    Himalainen, koira ja pikku kissa ovat kuvauksellisia tyyppejä, ne eivät niin piittaa kamerasta. Isoa kissaa on hankalampi kuvata, se taitaa vähän arastella kameraa, jäykistelee tai häipyy paikalta.
    Sinullakin ihmeen hyvä muisti :)

    VastaaPoista