Ihanaa kun on valoa, herääminen on helpompaa. Tomaattikin itää. Kesemmällä voisi väsätä pienen tomaattihuoneen pihalle...

Aamupäivä oli niin aurinkoinen, melkein kuuli kuinka lumet suli. 


Joka päivä pikku kissa pitää huolta koirasta, ottaa poskivilloista kiinni ja pesee sen naaman, nuolee rähmät silmistä. Pelkään, että se jonain päivänä raapaisee silmään, vahingossa. 

Koko talven on pari kelloa ollut tunnin edellä. Nyt ne näyttää oikeaa aikaa, kesäaikaa! Heräsin aamulla aikaisin ilman ääntä. Nyt lähinnä raakun. Onni ettei kuulo ole kadonnut, eikä hajuaistikaan; linnut lauloivat aamulla heleästi pensaissa, eteisessä tuoksuu perunanarsissit ja esikot, ihanalta. 

Ulkona paistaa aurinko ja sataa lunta. Uunissa paistuu kakku, huomenna tulee ystäviä. Olen viimeistä päivää alle nelikymppinen, vähän hirvittää.

Oho, kevätpäivän tasaus oli ja meni. Ollaan siis valon puolella. Hämähäkki on herännyt ja kiipeilee ikkunassa. Vesi lorisee ränneissä. Mutta puutarhapöytää ei vielä näy, se on jossain lumen alla.

Ketun talo, Jenni Iivonen 

Olimme tänään paimensukuisten lapinkoirien katselmuksessa Helsingissä katsomassa koiran hienoja ja kauniita sukulaisia. Paimensukuinen lapinkoira on vuoden 2011 maatiaiseläin.


Iltalenkillä oman maatiaiseläimen kanssa kävelimme pehmeässä puhtaassa uudessa lumessa. Oli ihan hiljaista.

Kiireinen viikko takana. Edessä viikonlopullinen melkein lepoa ja lähes rauhaa. Menoja on, mutta ei niin aikataulutettuja, hyvä hyvä. 
Hyvää viikonloppua!

Kaikkialla muualla lumet sulaa, meidän pihalla talvi vaan jatkuu. Mutta on valoa! Ja parsakaalit ja basilikat itävät(sisällä tietenkin)ja lupailevat kesäistä satoa kasvimaalta. Kai se tulee meillekin, kesä.
(Kaikenlaista sähläämistäkin on ollut, vahingossa poistin edellisen postauksenkin. Kuopus kyllä avusti siinä.)

Kevät keikkuen tulevi ja perjantaikin tuli taas. Tuntuu että perjantait tulevat nopeammin kuin ennen...

Tänään häikäisevä kirkkaus. Kaikki on tipahdellut käsistä, leivät ja lasit. Ehkä olen häikäistynyt.


Alakuvassa leipä pomppaa leivänpaahtimesta, sanoo lapsi.   

Harmaa päivä. Piristeeksi aurinkokeittoa ja laskiaispullia, kumpikin lasten lemppareita. 

Hiljaista päivällä. Sitten kun lapset muuttavat pois on varmaan aina tällaista, sanoo mies. 
Siihen on kyllä vielä aikaa, se on hyvä. Mutta hetken rauhakin on hyvä.

Taivas oli sininen ja valkoinen ja maa valkoinen, varjot siniset. 
Pikku kissa halusi ulos, sisään, ulos, sisään. Koira halusi ulos. Se lähti retkelle metsään ja jätti korvat kotiin. 




 Onneksi se myöhemmin halusi taas palata kotiin.

Yksi vei roskat, yksi pyyhki portaat, yksi vei koiran lenkille, yksi etsi sukkapareja, yksi halusi myös pyyhkiä portaat ja pyyhki ne uudestaan. Minä tiskasin, tein ruuan ja istuin hetken pihalla kahvilla. Oli ihan keväistä.