keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Olen onnistunut opettamaan kissoille, että kun lempituoliani raapii, poukkoan palvelemaan vaikka keskellä yötä, kesken unien. Voi voi tuoliani! 

11 kommenttia:

  1. voi hyvänen aika kuinka kaunis muotokuva!

    VastaaPoista
  2. Kissa on kyllä aika juonikkaan näköinen jotenkin, tietää selvästi, että sinun lempituoli.

    Olen aivan hurmaantunut sun eläinkuvista, koko ajan hurmaantuneempi ja hurmaantuneempi, aivan hurmosta!

    VastaaPoista
  3. Voi tuolia. Tiedän millaista se on. Ja silti kaipaan sitä kissanronttia taloon takaisin.

    VastaaPoista
  4. Tuoli on niin kaunis, että ymmärrän! Mutta niin on kuvakin, eikä se olisi noin hieno ilman kissaa:)

    VastaaPoista
  5. Lilli, kiitti:)

    Himalainen, taitaa juoni kissa ajatella, että tuoli onkin sen omaisuutta...kiitos hurmaavista sanoista!

    Mirva, kiitos, tuoli on jätelavalöytö. Se oli aika surkeassa kunnossa, mutta verhoilijaopiskelija sai sen elvytettyä.

    Rva Reipas, kiitos:)

    Satu, kissanrontit ovat rakkaita. Ja voihan tuolin joskus verhoilla uudestaan. Harmittaa silti vähän.

    Liivia, kiitos, tuo lohdutti :)

    VastaaPoista
  6. Kissat ei todellakaan säästele huonekaluja. Eikä verhoja.

    Sun tuolisi on niin kaunis, en varmaan raskisi pitää sitä edes esillä jos mulla olisi kissa. Muistan vielä meidän entisen sohvan siltä ajalta kun oli se kissa... voi kauhistus niitä raapimisjälkiä..

    VastaaPoista
  7. Minä ihailen taas myös kuviasi ja kissaasi ja tuoliasi kans.
    Voi että.
    Ilahdun aina täällä.

    VastaaPoista
  8. Oi,miten kaunis blogi! Ihastelee uusi lukijasi.

    VastaaPoista
  9. Merja, kissojen kynsiminen on harmillista, mutta valitsen silti kissan taloon mielummin kuin hiiret. En oikein tykkää hiiristä, enkä varsinkaan loukuista. Yritän ajatella, että tuoli on kuitenkin vain tuoli...

    Piilomaja, kiitos, hauskaa että ilahdut!

    Riitta Sinikka, kiitos kovasti ja tervetuloa!

    VastaaPoista