sunnuntai 8. tammikuuta 2012





























Perhonen liihotteli aamiaispöytään. Surin vähän, kun ei se taida kovin kauan meillä selvitä, keskellä talvea. Mutta siihen lapsi sanoi, että voimme iloita siitä niin kauan kuin se on täällä meidän kanssa. 
Niinhän se on. Ja ihme on, ettei se vielä ole joutunut kissan suuhun. 

8 kommenttia:

  1. Oi♥
    Perhosen keveitä arjenhetkiä!

    VastaaPoista
  2. Kaunis vieras teillä talvivieraana.
    Ja niin viisas lapsi.

    VastaaPoista
  3. niin,mutta jotkut perhosethan talvehtivat tuollaisina aikuisina. nimenomaan nokkosperhoset,joten ehkä se löytää jonkin sopukan jonne painua.

    VastaaPoista
  4. Tinttarus, kevyt arjenhetki, kuulostaa mukavalta:)

    Maria, kaunis kyllä ja hauskaakin on kun se täällä lentelee.

    Kerttu, toivotaan että se menee vielä jatkamaan talvehtimista ja näkee sitten oikean kevään.

    VastaaPoista
  5. happy new year, dear leena
    all the best

    VastaaPoista
  6. Mummulan tyhjentyneessä navetassa oli aina noita nokkosperhosia talvehtimassa. Niitä oli ripustautunut seiniin ja kattoihin. En tiedä, miten ne siellä selvisivät, lämmittämättömissä tiloissa, mutta ainakin niitä keväällä aina näkyi pihan kukissa.

    VastaaPoista
  7. Jotenkin ihan kummallista tavata perhonen keskellä talvea..minä en edes tiennyt, että ne talvehtivat noin aikuisina. Aina oppii uutta.

    VastaaPoista
  8. Finn, happy new year to you too!

    Ilona, kai ne selviää horroksessa, jos ei tule liian kylmää?

    Kirjailijatar, mietin jo perhosbaarin pystyttämistä tälle kummalle talviperhosellemme, mutta nyt se sitten katosi jonnekin...

    VastaaPoista