maanantai 22. lokakuuta 2012



























Taas on ollut niin hoppu, päivät vilistävät. Onneksi koira vie minut säännöllisesti metsään, siellä asiat jotenkin kutistuvat. Mitä ei ehdi, ei ehdi, eikä maailma siihen kaadu.

7 kommenttia:

  1. Hyvä huomio, juuri noin maailma pitääkin laittaa kontekstiinsa. Hassut neulaset hymyilyttävät.

    VastaaPoista
  2. Täällä on palattu arkeen syysloman jälkeen. Mutta huomasin siirtolapuutarhamökin pihaa haravoidessa että se rauhoittaa mieltä samalla tavalla kuin metsäkävely.

    VastaaPoista
  3. No ei muuten kaadukaan!
    Kiitos muistutuksesta.
    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
  4. Eipä niin, ei maailma siihen ehtimättömyyteen kaadu ja se on niin lohduttavaa. Onneksi päivässä voikin ehtiä vain päivän verran :)

    VastaaPoista
  5. Hoppu se vaivaa itse kutakin. Osin hoppu ruokkii itseään? Neulaskuvassa kuvaatkin vähän symbolisesti mittakaavaa, hauska osuva kuva!

    VastaaPoista
  6. Hei, kiitos teille viesteistä ja mukavaa, hoputonta viikonloppua!

    VastaaPoista