Tänään tuli juoksenneltua kuin Vilijonkka.
Pikku kissa asettautuu iltaisin keittiön kynnykselle tarkkailemaan.
Se tuijottaa tiiviisti ensin yhteen nurkkaan, sitten toiseen.
Lattian alla on varmaan hiirillä salakäytävä.
Piparitaloleipojaiset. Vielä kun saataisiin talot kasattua, ennen kuin osat syödään.
Tuulee kovasti, tuli rätisee uunissa.
Aion istua uunin vieressä, kuunnella radiota,
hörppiä teetä ja neuloa peukalon.
Lankakorista löytyi viime vuonna aloitettu joululahja.
Saisikohan sen tänä vuonna pakettiin...
Linnut koputtelevat ikkunoita. Syövätköhän ne ikkunakitit...vai vihjailevatko, että ruokatarjoilua pitää lisätä? Tai ehkä ne muuten vaan moikkailevat?
Kuumaa juomaa, villasukat, valkosipuli...
Muita flunssantorjuntakonsteja?
Ennen kuin huomaatkaan, piparit ovat kadonneet. Hokkus pokkus.
Päivä kului Porvoossa, oli kaunista, jouluista.
Lisää lunta. Pojat lähtivät pihalle pulkkailemaan ja koiran kanssa metsään seikkailemaan. Kotiin palasi iloisia punaposkisia lumiukkoja.
Tänään kurkisti joulukalenterin luukusta kissa.
Lapset toivovat, että meille tulisi uusi kissa, pikku kissalle kaveri.
Enpä tiedä, olen vielä hieman järkytyksissä Vili-kissan lähdöstä. Toisaalta, jos jossain vapaa pieni poikanen sattuisi olemaan, ei sitä varmaan voisi vastustaakaan.
Itsenäisyyspäiväjuhlallisuuksia, puheita, torvisoittoa ja suomenlippukakkua.
Illalla katsottiin linnan juhlia. Kuopuksen mielestä siellä oli monta poliisimestaria (kaikki joilla oli kunniamerkkejä) ja varmaan kaikki maailman aikuiset. Mutta lapset olivat jääneet kotiin. Ja me.
Bongattu talven ensimmäinen hiiri keittiöstä. Pikku kissa pääsee ensi yöksi hommiin.
Koira söi tarkasti kaikki auringonkukansiemenet, jotka vahingossa tippuivat lumeen kun täytin lintulautoja. Koiranruoka ei kelpaa sille ollenkaan, ainakaan kaupan kuivaruoka. Kissanruuat kyllä maistuu. Ehkä se luulee olevansa kissa.
Tai lintu?
Varapatteri on viety Kanalaan. Ajattelin, että pärjäämme talossa uuneja lämmittämällä, kun viime talvenakin pärjättiin.
Rakas joulupukki, voisinkohan saada joululahjaksi villahousut...
Ei tarvinnut lähteä mihinkään. Lumenluontia, kahvinjuontia.
Ja vihdoin saimme suojattua omenapuut.
Nähtiin joulupukki. Se ei voinut olla aito, tuumi lapsi,
sillä oli erilainen parta kuin pukilla viime vuonna.
