tiistai 7. tammikuuta 2014



























Se joka asui tiskipöydän alla, joutui kissan suuhun.

(Kissa-kuva on vanha, en muistanut olenko ehkä laittanut sen blogiin aikaisemmin. Toistan itseäni, samat jutut vuodesta toiseen, melkein samoin sanoin ja kohta varmaan samoin kuvinkin...pitäisi kai uudistua jotenkin.)

10 kommenttia:

  1. Oi älä uudistu! Minusta ainakin on justiin se hienoa kun blogeilla on oma leimansa, sellainen tunne että menee kuin tuttuun paikkaan käymään kun aukaisee sivut. Tiedän että kirjoittajista itsestään usein tuntuu että kierretään kehää, minustakin tuntuu kun ajattelfn omia juttujani, mutta sitten lukijat ajattelevatkin ihan toisin. että mukavaa kun on tuttu ja turvallinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos sanoistasi! Mukavaa jos tänne jaksaa palata:)
      Yritin selailla taaksepäin että onko kissakuva ollut joskus ja huomasin, että todella olen kirjoittanut ihan samoin sanoin samoista jutuista eri vuosina, laho pää, ei voi mitään.

      Poista
  2. Koskaan et muuttua saa..! :)

    Terveisin (aina ensin tänne) outolintu

    VastaaPoista
  3. En ole tainnut koskaan täällä kommentoida, mutta nyt pitää oikein isosti parkasta, että älä hyvä ihminen uudistu mitenkään, jos sinulla ei aivan pakottavaa tarvetta siihen tule. Täällä on niin hyvä.

    VastaaPoista
  4. Sinulla on ihan oma käsiala ja kiteyttämisen taito. Pidä linjasi!

    VastaaPoista
  5. Minä olen sen verran tuore lukija, että en koe yhtään toistoa jutuissasi! Katselin vanhoja postauksiakin innolla!
    ps. Rakastan vanhoja taloja, mutta minulla on musofobia. Tällaiset jutut siis saavat kylmät väreet. Syökö muuten kissa sen hiiren kokonaan, vai tuoko "mamille" saaliin?

    VastaaPoista
  6. älä ihmeessä muutu! (tai tietty,jos itse haluat)
    Meidänkin kaupunkilais kissa pääsi vähän joulua viettämään maalle,mutta ei tavoittanut jyrsijöitä kovasta kyttäyksestään huolimatta.

    VastaaPoista
  7. Samaa sanon....älä uudistu....pysy tässä hyvässä vanhassa...:)
    Tämä on yksi parhaita blogeja joissa vierailen.

    VastaaPoista
  8. Suuri kaunis kiitos teille kaikille!

    Nonna, aika harvoin meillä näkyy sisällä hiiriä, ne kai tulevat syödyiksi jos uskaltautuvat taloon. Jotain ällöä niissä kyllä on, aina vähän kiljahtelen minäkin hiiren nähdessäni. Kissa on kuitenkin miellyttävin hiirenloukku.
    Kuolleita päästäisiä meille tuodaan usein portaille lahjaksi. Luulen että ne ovat kissoista pahanmakuisia. Niitä tulee surku, mutta ne eivät ole ihan niin epämiellyttäviä, kun ovat ulkona.

    Kerttu, varmaan kaupunkikissasta on mahtavaa vähän kyttäilläkin :)

    VastaaPoista