sunnuntai 16. lokakuuta 2016




Metsässä hiipi se hiljainen kettu... 
ja yhtenä päivänä se vei Kieku Karkki Pärssisen, Kanelin ja Rusina-Mollan. 


7 kommenttia:

  1. Hannele Ruusukummusta17. lokakuuta 2016 klo 12.17

    Eikä! Ihan oikeestiko vei?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. leena23. lokakuuta 2016 klo 19.27

      Kyllä se varmaan oli kettu. Ei nähty kun se vei kanat, mutta seuraavana päivänä pihalla pyöri kettu, kierteli kanalaa.

      Poista
  2. PiipeA17. lokakuuta 2016 klo 12.37

    No voi kettu kehveliä! Onpa tosi harmillista!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. leena23. lokakuuta 2016 klo 19.28

      No on harmi. Mutta elivät onnellisen puutarhakanan elämän, vaikkakin aika lyhyen.

      Poista
  3. Kivimäen emäntä17. lokakuuta 2016 klo 17.57

    Nyyh, tiedän tunteen. Osanottoni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. leena23. lokakuuta 2016 klo 19.30

      Kiitos. Kurjalta tuntuu. Kettu sentään tuli kylläiseksi.

      Poista
  4. Marika21. marraskuuta 2016 klo 1.25

    Voi ei, voi ei.. tätä olen aina pelännyt omien kanojen kohdalla. Onneksi vanhempi koiramme on ihan mieletön vahti, joten se on aina pihalla kun kanat ovat ulkoilemassa. Kesällä kun kanat viihtyvät pihalla aamusta iltaan, on koiralla pitkä vartiovuoro! :D

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)