sunnuntai 6. marraskuuta 2016




älä anna tuulen tarttua liian kovasti talosi räystääseen
jätä ikkunaan rako päivänsäteelle
silti niin pieni
ettei viima mahdu sisään

leivo mulle purjo-kinkku-papaija piirakkaa 
siitä minä tykkään
tuoksusta ja mausta

siten mä pysyn sun luona
ja suojelen sun varpaitas
kohmeisella lattialla
talven alla

ajan patinaa poskipielessä
ajan alku kurkistaa hampaan välistä
anna mun olla
se sanoo
ja nojautuu pieleen

(Siivosin laatikoita. Löytyi ystävien tervehdys parinkymmenen vuoden takaa.)

4 kommenttia:

  1. Onpa upea ajatelma.
    Leppeää marraskuun jatkoa Björkbackan väelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, sinnepäin myös. Marraskuu onkin tuntunut vähän leppeämmältä, kun on ollut lunta, eikä niin synkkää ja pimeää.

      Poista