Maisema kellastuu. Aika laittaa tuplaikkunat paikoilleen, tiivistellä ja teipata. 

Kissojen ruokala on siirtynyt ikkunalaudalle, lattialla koira syö kissanruuat heti kun silmä välttää. Luulee olevansa kissa. 

Moni kukka meni jo, mutta kehäkukka kukkii ja kukkii.

Ensin heilutaan ja sitten huilataan. 

Sähkömies on käynyt ja hella siirtynyt pikkueteisestä keittiöön. Seuraavaksi pitäisi rapsutella pikkueteisen kattoa, maalata pikkueteisen kattoa, tapetoida pikkueteistä, viimeistellä eteisen paneloinnit, tehdä ovet eteisen kaappeihin, hankkia listoja, sahata listoja, maalata listoja, maalata paneeleja, uusia sähkökaappia, laittaa eteisen lattiaan puuttuvia lattialaattoja, tehdä jotain eteisen katolle, tehdä jotain olohuoneen seinille, maalata pönttöuuneja, uusia kylpyhuonetta ja mitä kaikkea pitäisikään tehdä yläkerrassa...

Pikkuhiljaa remontit kyllä etenee, yksi asia kerrallaan. Nyt iloitaan keittiöstä, jossa on hella. 

Koira tottui lopulta kanojen tepasteluun pihalla, eikä enää yrittänyt jahdata niitä. Mutta tuli viileät yöt ja kanojen piti lähteä. Ehkäpä ensi kesänä väsäämme talvilämpimän kanalan.

Koulut ja aikatauluelämä. Ihan kuin syksykin olisi tullut. 

Kasvimaa on muuttunut kukkatarhaksi, mintut, mäkimeirami, siankärsämö, kehäkukka, iisoppi viihdyttävät perhosia ja kimalaisia. 

Iltahelokki valtasi tänä vuonna mansikkapenkin, kurkkuyrtti valkosipulipenkin. Taidankin siirtää mansikat ja muut laatikoihin ja jättää kasvimaan penkinvaltaajille.

Viime sunnuntaina oli Avoimet puutarhat-päivä ja kävimme inspiroitumassa mm. tässä ihanassa puutarhassa.

Meillä kanat ovat hoitaneet puutarhaa ja minä olen lähinnä kahvitellut siellä. Mutta nyt aion ryhdistäytyä, vuohenputkipöpeliköt saakoot kyytiä!