Syysloma sekoitti päivät, joku oli jo menossa kouluun:
"Onko tänään maanantai? Mitä jos meitä on huijattu? Jos tiedotus on huijannut meitä? Se joka tiedottaa mikä päivä on."

Oli niin ihana ilma, että oltiin vaan pihalla, eikä siivottu ollenkaan, vaikka talossa on kaaos. Kaaos odottaa, ihanat ilmat eivät. Ovat lupailleet kylmenevää.

On ollut kylmiä aamuja, tarvittu pipoja ja kaulahuiveja. Iltapäivällä villapaidat, hanskat ja joskus takkikin on unohtunut kouluun tai kaverille. Kengät sentään ovat kotiin tullessa olleet jalassa, eikä ekaluokkalainen itse ole kadonnut tai unohtunut mihinkään. Se onkin tärkeintä.

Maisema kellastuu. Aika laittaa tuplaikkunat paikoilleen, tiivistellä ja teipata. 

Kissojen ruokala on siirtynyt ikkunalaudalle, lattialla koira syö kissanruuat heti kun silmä välttää. Luulee olevansa kissa. 

Moni kukka meni jo, mutta kehäkukka kukkii ja kukkii.

Ensin heilutaan ja sitten huilataan. 

Sähkömies on käynyt ja hella siirtynyt pikkueteisestä keittiöön. Seuraavaksi pitäisi rapsutella pikkueteisen kattoa, maalata pikkueteisen kattoa, tapetoida pikkueteistä, viimeistellä eteisen paneloinnit, tehdä ovet eteisen kaappeihin, hankkia listoja, sahata listoja, maalata listoja, maalata paneeleja, uusia sähkökaappia, laittaa eteisen lattiaan puuttuvia lattialaattoja, tehdä jotain eteisen katolle, tehdä jotain olohuoneen seinille, maalata pönttöuuneja, uusia kylpyhuonetta ja mitä kaikkea pitäisikään tehdä yläkerrassa...

Pikkuhiljaa remontit kyllä etenee, yksi asia kerrallaan. Nyt iloitaan keittiöstä, jossa on hella. 

Koira tottui lopulta kanojen tepasteluun pihalla, eikä enää yrittänyt jahdata niitä. Mutta tuli viileät yöt ja kanojen piti lähteä. Ehkäpä ensi kesänä väsäämme talvilämpimän kanalan.