Kuulumisia pihalta: pörisee. Mutta ei ruohonleikkuri, se hajosi. Vaan pörriäiset, joita unkarin(?)syreeni, akileijat ja apilat houkuttelevat. Koiraressu sai eilen pistoksen silmän alle, yritti kai haukata pörisijää.
Hiekkalaatikossa (tuo vaaleansininen korituolin takana) ei kukaan enää leiki. Olin ajatellut laittaa siihen mansikkaa, mutta syreeni aikoo vallata sen.
Sadepäivä. Jotkut lojuivat koko päivän, käänsivät välillä kylkeä.
Hänen Punaisuutensa on kukkinut. Sade taitaa viedä viimeisetkin terälehdet.
Kanat pääsivät pihalle. Kissa seurasi niitä pitkin pihaa, mutta ei uskaltanut mennä kovin lähelle. Vähän epäilyttäviä tyyppejä?
Yhtäkkiä on kesä, pääskyset, käki, voikukkia.
Varsinkin voikukkia.
Koira harrastaa karkailua. Se sulkee korvat ja kirmaa metsässä vapauden huumassa. Ratkaisuksi karkailuongelmaan koiralle hankittiin kymmenen metriä pitkä jäljestysliina. Nyt koira kulkee vapaana naru perässä, mutta koska se luulee olevansa kytkettynä, se tottelee hienosti. (Paitsi jos vastaan loikkaa joku jänis.)
Metsälenkillä koiran perässä roikkuu naru, narun perässä juoksee kissa.
