keskiviikko 10. elokuuta 2011




























Satoi rankasti, tuntui melkein syksyltä. Myöhemmin aurinko tuli esiin ja oli taas ihan kesä. Kirpat olivat huuhtoutuneet parsakaaleista. Ehkä olen hetken voitolla.


Eräs tykkää kiskoa porkkanoita maasta, mutta ei sitten syö niitä.

6 kommenttia:

  1. Hauskat porkkanat,ja kauniit kehäkukat. Huomaan kaipaavani juurikin tuollaista kunnon reipasta oranssia kotiin ja jopa johonkin vaatteeseen.

    VastaaPoista
  2. Kerttu, joo oranssi tekee hyvää. Minä haluaisin punaisen huivin ja olen vähän kummissani tästä toiveesta, en ole aikoihin välittänyt punaisesta.

    VastaaPoista
  3. Kehäkukat!Voi niitä haluan pihalleni ensi vuodeksi-Tykkään niin näistä kuvistasi että oma olokin tuli hymyileväksi.Hyvä että kirpat saaneet kyytiä sateesta.

    VastaaPoista
  4. Mun parsakaaleihin tuli isoja toukkia!

    Olen unohtanut porkkanani! Viimeksi kun tarkistin olivat minipieniä mutta taatusti makeita. Toivottavasti ovat siitä tuplaantuneet.

    VastaaPoista
  5. Porkkanoita, aiai. Miten minusta tuntuu, että minulta menee koko sato jotenkin ihan sivu suun. En muka ehdi sitä enkä tätä. Kyllä nyt ihminen voisi edes torille ehtiä...höh. Tuli ikävä porkkanoita :)

    VastaaPoista
  6. Maria, kiitos:)
    Kehäkukat on kivoja ja helppoja.

    Minja, voi ei, toukat parsakaaleissa on aika ällöjä, toivottavasti ne eivät syöneet kaikkea...pikku porkkanat ovat kyllä herkullisempia kuin ylikasvaneet.

    Kirjailijatar, meillä tippuu kohta marjat pensaista, jos en tee jotain. Tuttua tuo että ei muka ehdi. Ja on se tottakin, kaikkea ei vaan ehdi.

    VastaaPoista