"Taivas, anna lunta!" pyysi kuopus eilen. Ja kas, aamulla maa oli valkoinen. 

Koska autossa on kesärenkaat, päätin jäädä kotiin pelaamaan koiran kanssa lumipalloa.

Taas on ollut niin hoppu, päivät vilistävät. Onneksi koira vie minut säännöllisesti metsään, siellä asiat jotenkin kutistuvat. Mitä ei ehdi, ei ehdi, eikä maailma siihen kaadu.

"Luumut on tehty hillosta", sanoo kuopus. Makeita.

Olisi kai aika kaivaa daaliat kukkapenkistä. Ruusupensaan alle piilotella krookuksen sipulit. Suojata nuoret omppupuut. Ja tyhjentää komposti.

Sataa, lapset juuttuivat koneelle = rauhallinen hetki neuloa vähän.
Ei ihan lempiväri tämä keltainen, mutta itsevärjätty lanka, ahdekaunokilla ja mesiangervolla. Ehkä se tuo talvella kesän mieleen.