Yhtenä päivänä musta kissa lähti, eikä tullut takaisin. 

Kaikenlaisia kysymyksiä, huoli, ikävä.

Mustan kissan katoamisen jälkeen pikku kissa on kokonaan lopettanut ulkoilun. Ehkä liian vaarallista? Tai ehkä vaan liian märkää.

Kanat kävivät vähän maistelemassa lunta, mutta kipittivät sitten takaisin sisälle.

Maisema muuttui yhdessä yössä.

Marraskuinen metsä, aika hiljainen, hyvä hengittää, tuoksuukin.

Yläkerran ylimääräinen pallolamppu siirtyi olohuoneeseen. Pidän lampusta, mutta sen valo on ankea.

Pikkueteisen matto tuli puhtaana pesulasta. Koira halusi heti kokeilla.

Muita puuhia: punajuuret nostettu, valkosipulit istutettu, ikkunat melkein kaikki paperoitu, autossa talvirenkaat. Kun vielä saadaan lapsille talvikengät, voikin talvi tulla.

Huppupäinen viikatemies heilutteli viikatettaan, virnuili kun ajoin ohi. Karmivaa. Loppumatkan ajoin ehkä tavallista tarkemmin, vaikka viikatemiehen vieressä olikin kameramies ja Ylen auto.

Aina tähän aikaan vuodesta meillä käydään keskusteluja lampuista.
Tarvittaisiin vähän lisää valoa olohuoneeseen, makuuhuoneeseen, pikkueteiseen, portaikkoon, miksei pihallekin.
Mutta kun emme löydä kumpaakin miellyttäviä valaisimia, niin eletään kai pimeässä tämäkin syksy.