Vähän liikaa hoidettavia juttuja, lasten juttuja, omia juttuja, miehen juttuja, eläinten juttuja, talon remppoja, en pysy perässä, unohtelen.


Metsässä ajattelin, että teen yhden asian kerrallaan. Helpotti vähän.

Mieletön kirkkaus aamulla. Koivut olivat koristautuneet, ehkäpä viimeisen paukkupakkasaamun kunniaksi. Ovat luvanneet pakkasen hellittävän.Iltapäivällä aurinko katosi ja sen mukana siivousinspiraatio.

Pikku kissa toi lahjan, kuolleen päästäisen. Tavallisesti kissat  jättävät lahjat pihalle tai ulkoportaille, mutta nyt lahja oli tuotu sisälle eteiseen. Ehkä se oli tarkoitettu koiralle. Ainakin koira ilahtui siitä kovasti ja nappasi sen äkkiä suuhun. 

Minä, kiittämätön, lennätän aina päästäislahjat kriikunapuiden taakse pöpelikköön. Ennen hautasin päästäiset, mutta sitten niitä alkoi tulla niin usein. Kriikunapuun taakse tämäkin lahja lensi, kun olin ensin juossut koiran perässä ympäri taloa. Karu loppu, mutta ehkä sillä päästäisellä oli hyvä elämä. 

Kuopuksen kanssa leikitty, pelattu, luettu...

Isommat sisarukset lähtivät hiihtolomareissulle ja nyt tarvitaan äidin ohjelmatoimistoa melkein koko ajan. 

Mutta hämmästyttävän vähän menee ruokaa, kun suita on vain kolme.

Puolikuntoinen, ei oikein terve, ei kunnolla kipeäkään. Monta kuppia kuumaa teetä, istuskelua uunin kyljessä, sohvalla lojumista. Ulkona kultainen aurinko ja kauhean kylmä.

Aurinko kiipeää puiden oksille, sanoi kuopus aamulla kun aurinko nousi puiden takaa. 
Koira katsoi ikkunasta kun lähdimme. Ikkunassa se oli vielä silloinkin kun palasin.

Yöllä oli kirkas kuutamo ja niin kylmä, että iso kissakin oli yön sisällä. Päivällä oli taas kirkas aurinko ja iso kissa lähti kanssamme ulos. Kahlattiin lumessa jonossa; kissa, koira, kuopus ja minä. Sitten kissa kyllästyi ja lähti omille retkilleen. Koira olisi halunnut lähteä mukaan.

Hyvää ystävänpäivää!

Mummin ja vaarin odotusta. Ulkoilua, aurinkoa ja lasagnea.
Kaksi pienintä sovussa melkein koko päivän. Vähän riitaa kuitenkin, kauhea huuto ja kolina kuului yläkerrasta: Ne on mun legopikkuhousut! 


Legopikkuhousut? Selvisi, että ne on lego-ukkelin lyhyemmät jalat. Ja meillä on vain yhdet sellaiset.

Yöllä oli kova pakkanen, piti jättää vesihana tiputtamaan, ettei putket jäädy. Päivällä aurinko loisti ja ihan lämmitti jo. 

Mietin tänään vähän siementilauksia. Päätin istuttaa lisää puitakin. Jos maa vielä joskus tulee näkyviin.

Aamulla aurinko osuu jo vähän olohuoneeseenkin. Hei hei hämäryys!

Iltapäivällä tuli aurinko.
Joku vaaniskeli pyykkikorissa pesukoneen päällä. Nukahti sitten koneen hurinaan.

Siivouspäivä. Kaikki hyrskyn myrskyn.

Aamuyöllä kello neljä kuopus heräsi ja oli sitä mieltä että olisi jo aika nousta. Iso kissa halusi päästä ulos. Koirakin olisi lähtenyt mukaan. Ihme aamuyönkukkujia.


Päivästä tuli hämärä, pyrytti. Vähän haukotutti.

Palelin kamalasti vaikka sisämittari näytti +20°C. Ulkona nollakeli, tuntui turhalta lämmittää uunia päivällä. Villapeittoasu sentään auttoi. 

Hiljaisuus talossa aamuhulabaloon jälkeen. Hetki aikaa tehdä keskittymistä vaativat hommat. Iltapäivällä taas menoa ja meininkiä.