Välipalalla meni naurua väärään kurkkuun. Jos on henkitorvi, niin missä se ruokaviulu on? 

Pikku kissan maanantaiväsymys. 

Kiireistä aikaa. En vielä ihan hahmota milloin missäkin pitää olla. Mutta on arjessa mukavuuksiakin: lounas kotona kahdestaan, aika kivaa.

Viikonloppuna ystävät olivat kyläilemässä. Samoiltiin metsässä, löydettiin herkkutatteja ja punikkitatteja. Syötiin herkullista tattisoossia ja punajuuripaistoksia. Hauskaa kun ruokaa löytyy metsästä ja pihalta. (Ennakkoluuloiset joutuivat syömään nakkeja, hyvä että niitä löytyi jääkaapista.)

Hankalimpia ovat aamut, en millään herää. Liikaa kahvia, aikatauluja. Onneksi aamut ovat vielä valoisia. 

Sataa. Harmaata. Mutta lämmintä sentään.

Pian se alkaa, arki. Kai siihen taas tottuu.

Viime päivinä on ollut tosi hienoja pilviä. Väillä joku niistä ryöpsäyttää kunnon sateen. Sateiden välissä kipaisemme metsään poimimaan mustikoita. Kuopus on innostunut leipomaan, joka päivä pitäisi leipoa piirakka. Mustikkapoika.

Satoi rankasti, tuntui melkein syksyltä. Myöhemmin aurinko tuli esiin ja oli taas ihan kesä. Kirpat olivat huuhtoutuneet parsakaaleista. Ehkä olen hetken voitolla.


Eräs tykkää kiskoa porkkanoita maasta, mutta ei sitten syö niitä.

Valkoinen punahattu kukkii. Röyhytatar valtaa kukkapenkkiä. Ei hätää, vallatkoon vaan, siirrän sen alle joutuneet muualle. Mutta apua, mitä teen kirpoille, jotka valtaavat parsakaalipenkkiä? Ne aikovat syödä kaikki herkulliset parsakaalini, voi itku.

Pieni kirsikkasato. Niitä oli yhdeksän, mutta yhden söi lintu kai.

Pimenevät yöt. Kuopus heräsi yöllä ja halusi valon, koska "pimeässä ei voi nähdä unia".


Istuin hetken parvekkeella, oli ihan tyyntä, heinäsirkat sirittivät pimeässä. Näkyi tähtiä.

Punajuuria tulee paljon, täytyy etsiskellä punajuurireseptejä. Aika hyviä punajuuri-perunapihvejä tein tänään. 

Porkkanoiden täytyy vielä hieman kasvaa...